Ja toki tämä näkyi myös tilastoissakin hellepäivien lukumäärien päätyessä lopulta 64:ään karvaa alle vuoden 2002 ennätyksen. Etenkin heinäkuu oli kuumin mitatussa historiassa, mitä vahvisti entisestään tyynet säät. Tyynet ja kuumat säät pahensivat harmiksemme myös sinilevätilannetta, joka vaihteli laidasta laitaan eri merialueilla.
Poikkeuksellisen lämpimän sään jaksoja havaittiin vielä lokakuussa, mikä vauhditti keskustelua ilmaston muutoksesta. IPCC:n kuudes raportti julkaistiin lokakuun alussa kertoen tarpeesta pikaisiin toimiin sään ääri-ilmiöiden lisääntymisen välttämiseksi. Raportin mukaan veneily sekä lisääntyy että vaikeutuu mannerjäiden sulaessa, mikä onkin aiheuttanut kasvavaa toimeliaisuutta eri maiden hallituksissa.
Vitsauksia on ollut muillakin rintamilla. Viitisen vuotta jatkuneet huolemme poijujemme kestävyydestä alkoivat käydä toteen heti keväällä. Parasta ennen-päivät ylittyivät tasapuolisuuden nimessä ensin satamatoimikunnalta allekirjoittanutta lukuun ottamatta ja jatkuivat sitten viattomampaan jäsenistöön. Ihmeen kaupalla vaurioilta säästyttiin, vaikka kesän lopuksi yhteensä 8 irronnutta poijua edustavat jo neljännestä kaikista poijuistamme.
Pahaksi äitynyt tilanne johtui Merellisten palveluiden resurssien puutteesta, joten poijuja pystyttiin uusimaan vain hajoamisjärjestyksessä. Kauden päätteeksi saimme kuitenkin juhlallisen vakuuden siitä, että tilanne olisi tulevaan kauteen mennessä korjattu. Uusia ankkurikiviä on jo ilmaantunut odottelemaan venepaikkojemme tyhjenemistä.
Tämä oli hyvä uutinen, sillä Helsingin kaupungin organisaatiossa Merelliset palvelut nielaissut kulttuurin ja vapaa-ajan toimiala etsii kiihkeästi säästämiskohteita. Tämä toki harmittaa, sillä venepaikkojen hinnat ovat nousupaineessa ja vastikkeet eivät aina tunnu vastaavan sovittua laatutasoa ja jatkossa maksumme päätyvät samaan laariin muiden kulttuuria janoavien tahojen kanssa veneilyyn ohjautumisen sijaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti